huoh, ompa ollut tauko bloginpäivitykseen :<
Ollaan me kuitenkin jotain tehty, vaikkei blogista ole voinut sitä huomata. Osasyy päivitystaukoon on tietokone joka sanoi pariksipäiväksi käyttösopimuksensa irti. Ei tämä vieläkään kunnolla toimi, jokin vika akussa tai akkujohdossa kun vähän väliä näyttö menee melkein pimeäksi ja väittää ettei konetta ole kytketty virtalähteeseen
Ja tietenkin, uusi akku+akkujohto joka tähän koneeseen sopisi pitäisi tilata jostain kaukaa.. Tuntuu oudolta, koska itsellä oli jotenkin sellainen mielikuva että niitä saisi ihan vaan jostain perus elektroniikkakaupoista (gigantti yms.) ostaa, mutta eih. Ja bloginpäivitystä ei yhtään helpota sekään että toinenkin tietokoneemme sitten hajosi lopullisesti, koitan olla miettimättä sitä valtavaa määrää kuvia mitkä sinne jäivät D: Mutta näillä mennään nyt ainakin niin kauan kunnes tämä kone saadaan kuntoon ja ehkä toivottavasti (vinkkivinkki äiti, jonka tiedän lukevan tätä.)jossain vaiheessa ostetaan toinen sen hajonneen tilalle.
Sitten takaisin asiaan. Ollaan me treenattukin!
Aloitetaan aikajärjestyksessä, eli minitottiksista ja hausta. Keskiviikkona aloitettii 18.30 kentällä tottiksilla, Kitka pääsi tutustumaan muuhunkin treeniporukkaan joita ei ollut vielä nähnyt. Ei me noissa treeneissä hirveästi varsinaisesti tottisteltu, lähinnä vaan opetellaan sitä että kentällä on muitakin koiria joista ei tarvitse välittää. Hyvinhän tuo toimii, makupaloja vaan niin ei mikään muu kiinnosta, ahneporsas kun tuo on .
Kontakti on tosin yksi asia mitä pitää treenata paljon että se alkaa onnistumaan, tuo nimittäin tuijottaa vähän liiankin helposti esim. kättä kuin silmiin. Kyllä se sieltä alkaa jo sujua, ruokakupilla ottaa jo hyvin kontakin kun tietää että vain niin pääsee syömään. Tutustuttiin myös taas vähän ketteryys esteisiin, keinun tuo tulee tosi hienosti eikä mitenkään reagoi vaikka lauta tömähtääkin maahan. Epämiellyttävä materiaali on tosi kiva juttu, se rätisee ja sitten siinä on selaisia hienoja 'nauhoja', joita on tosi kiva yrittää syödä.
Ei muuten ihan jokakoiran luokse tuo enää mene haukkuen ja häntä pystyssä! Oppinut jotenkin itsestään ymmärtämään että ehkä 5x isommille ei sittenkään kannata isotella hirveästi, vaikka iso ego onkin. Eihän tuo ketään/mitään edelleenkään pelkää, mutta tosiaan on ihan nätisti jo useimpien koirien kohdalla. Hyvin huomaa tuon mm. lapinporokoira Hapin ja appenzellinpaimenkoira Ässän kanssa, en tiedä johtuuko pelkästään siitä että molemmat ovat uroksia, vai alkaako tuo jo oikeasti tajuta sen että ei ole ihan niin iso kuin vastapuoli. Viivi-raukka kokee vielä syrjintää tässä asiassa, mahtaakohan Viivin uskotavuus Kitkan silmissä piilotella jossain collienturkin alla tms??
Kentältä siirryttiin hakumetsään. Kitka pääsi siis elämänsä ensimmäisiin hakutreeneihin! Harmittaa kun ei ollut kameraa mukana :(
Kitkalle otettiin 3 peräänlähtöä, ensimmäisenä maalihenkilönä oli Anne. Vähän oli Kitka väsynyt ja ihmeissään ja heti kun lähetin sen Annen perään niin se pysähtyi metrin päähän katsomaan että mikä juttu tää nyt oikeen on. Otin K:n kiinni ja näytin sille Annea joka juoksi vähän kauemmas ja päästin Kitkan perään. Nyt meni häntäheiluen Annelle asti ja mielellään olisi siellä pysynyt, niin kauan kuin vaan ruokaa olisi riittänyt.. Anne toi K:n takaisin minulle, hyvin pysyi siinäkin mukana, ahne kun on. Seuraavana maalihenkilönä oli Mika. Lähti heti Mikan perään, mutta vähän kuitenkin alkoi jänskättämään (yllätti tällä minut täysin) mutta kuitenkin meni Mikan luokse ja loppujenlopuksi Mika olikin tositositosi kiva, koska olihan sillä ruokaa siellä.
Viimeisenä maalihenkilönä oli Hannamari, ja nyt selvästi K:lle homma oli jo vähän selkeämpi. Hienosti lähti täyttävauhtia perään ja oli taas niin kivaa kun sai ruokaa :D Lopuksi Kitka pääsi vielä keskilinjalla tekemään makkararingin, ja kun kaikilla oli ruokaa niin oli älyttömän vaikea päättää kenen luokse menee ja kenen tykönä pysyy ja kuka se olikaan kuka huusi. Ihan viimeiseksi ennen kuin laitoin Kitkan autoon niin otettiin kantamistreeni. Vuoronperään jokainen kantoi Kitkaa, joka ei ollut hommasta moksiskaan. Tuo tykkää olla sylissä ja kun sen ottaa syliin niin rauhottuu heti. Eli tässä ei ainakaan pitäisi tulla mitään ongelmaa kunhan muistaa vahvistaa tätä :)
Treenien jälkeen Kitka oliki aika väsynyt, ja ihan syystäkin. Ei mikään yllätys että tuo kaikki väsyttää pennun :) Mutta kivaa Kitkalla oli.
Perjataina olikin sitten jälkitreenit Ristinkylän metsässä. Aluksi tehtiin kaikille jäljet, itse tein Viivin jäljen. Äiti teki Kitkalle jäljet ja Anne Sirulle. Mika ja Miia tekivät sitten toistensa koirille. Kitkan jäljet ajettiin ihan ensimmäiseksi, koska niiden ei tarvinnut antaa vanheta paljoakaan.
jälki nro. 8
pituus: 10m
maasto: metsä, lähes täysin sammalikkoa
vanhenemisaika: n.10min
muuta: -
Alku oli vaikeaa. Todella vaikeaa, ei meinannut millään ymmärtää ja kokoajan kääntyi katsomaan minua ja istumaan. Vähän alkoi epätoivo iskeä kun en itsekkään nähnyt missään sitä ruokaa, vaikka oli joka askeleella. Kuitenkin sinnikkäästi näytin uudelleen että jälki, ja jossain vaiheessa se sitten lähti menemään kuitenkin ja sitten kun lähti niin meni hienosti! kyllä se sellaset 7m sitten ihan hienosti jäljesti, ne ekat kolmemetriä oli vaan aika ylitsepääsemättömät :D
jälki nro. 9
pituus: 10m
maasto: metsä, sammalikkoa vähän risuja
vanhenemisaika: n.10min
muuta: -
Tämä lähti menemään paremmin kuin ensimmäinen. Mutta vastaan tuli taas vaikea kohta, jossa oli pari risua ja tuo ei vielä oikeen ymmärtänyt että niiden yli kuuluu mennä. Niiden yli kun päästiin niin olikin enää metri jälkeä jäljellä ja sitten palkka.
Yleisesti mitä voisin noista molemmista sanoa, niin että jäljenteko tekniikka ei toiminut meillä. Nimittäin Mikan neuvosta äiti teki jäljet niin, että 'potkaisi' kengän kärjellä ja siihen palkka. No tämä oli oikeastaan tosi huono idea siinämielessä että palkat upposivat sammalikkoon niin että niitä oli tosi vaikea löytää. Ja tämä tuotti sitten vaikeuksia. Eli nyt tästedes huolehdin ettei meille tehdä jälkiä niin, vaikka olisi muka helpompi tapa tehdä jälki, kuin se että jokaiselle tavalliselle askeleelle laitetaan palkka. Ja nyt on muuten viereisen pellon heinät ajettu! Tosin niitä ei ole kerätty pois, mutta sen verran mitä itse katselin niin siihen voi tehdä jäljen. Ja tienvarresta on myös yhden toisen pellon heinät ajettu ja kerätty pois, niin sinne saadaan ainakin tehtyä paljon jälkiä :)
Ainiin Sirunkin jälki!
Sirun jälki oli n.200m pitkä ja aika suora. Jälki kulki siis metsän läpi ja päässä oli maalimies (Anne). Jäljen varrella oli tullut vastaan oja, josta Anne ei ollut voinut mennä suoraan yli, vaan piti hieman kiertää ennenkuin oli ylittänyt sen. Jäljellä oli myös esineitä, joita Sirulla ei ole ollut ennen montaakaan kertaa. Esineillä oli myös aina palkka purkissa. Äiti halusi ohjata Sirua jäljellä, koska ei ollut treeneihin ottanut Ricoa. Siru otti jäljen tien varresta hyvin ja lähti jäljestämään hyvin. Esineetkin otti itsestään? ja toi äidille ja sai palkan. Ojan varrella olisi jatkanut suoraan yli, ja jatkoikin jonkun matkaan mutta sitten korjasi? tai äiti korjasi? ja sai oikeasta jäljestä taas kiinni. Ojan ylitys meni ihan hyvin sitten. Lopuksi ilmaisi vielä jäljen päästä Annen hienosti rullalla :) Eli siis ihan kohtalaisen hyvin meni Sirunkin jälki ja ei Siru paljoa mitään välittänyt vaikka äiti ohjasi ja itse kuljin vain perässä. Siru tarvitsee vaan ehkä hieman enemmän tarkkuutta jäljellä, mutta täytyy sillekkin tehdä pari jälkeä pellolle niin katsotaan miten menee sitten :)
Kitkalle tuli taas tiistaina viikko lisää ikää, ja arvatkaa unohdinko ottaa ne kasvukuvat ja tiedot. Punnitsin tuon ja vaaka näytti jotain ~8kg paikkeilla. Täytyy koittaa vaikka tänään vielä mittailla ja ottaa kuvia.
Tulipas tylsä merkintä kun ei ole kuvaa :( Asia täytyy korjata, jos vaikka tosiaan tänään kävis vähän räpsimässä ulkona :-)